Torron kalliot ovat olleet kiinnostuksen kohteena varsin kauan. 1800-luvun alkupuolella, maamme minerologian isäksikin sanottu, Suomen vuoriviraston yli-intendentti Nils Nordenskiöld tutki Torron louhoksia, joista oli otettu kvartsia Åvikin lasitehtaan (1748-1827) raaka-aineeksi. Hän löysikin täältä monia harvinaisia mineraaleja. Hänen poikansa tutkimusmatkailija ja professori A. E. Nordenskiöld, joka oli jo poikasena ollut isänsä mukana Torrolla, palasi tänne myöhemmin v. 1862 tutkimaan tarkemmin tantaalimineraaliesiintymiä. Molemmat heistä julkaisivat tieteellisiä artikkeleita Tammelan-Someron alueen mineraaliesiintymisistä. Näin Torro tuli tunnetuksi eurooppalaisten tutkijoiden keskuudessa. Useiden Euroopan museoiden mineraalikokoelmiinkin vietiin heidän toimestaan näytteitä juuri Torrolta. Viime vuosikymmenien aikana suomalaiset, mutta myös varsin monet ulkolaiset tutkijat ovat käyneet tutustumassa Torron tunnetuimpaan Härksaaren louhokseen. Siitä louhittiin vielä heti 2. maailmansodan jälkeen maasälpää. Torron suon tultua kansallispuiston perustamisen jälkeen yleisemmin tunnetuksi löysivät harrastelijagemmologit Härksaaren louhoksen ja alkoivat käännellä siellä olleita jätekivikasoja. Näistä on löytynyt korukiviksi mm. ruusu- ja savukvartsia, turmaliinia mustana ja vihreänä. Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta suoritettiin viime vuosisadan loppupuolella Torron alueella varsin paljon syväkairauksia teollisuusmineraalien löytämiseksi, mutta tutkimukset eivät ole johtaneet kaivostoimintaan. Hautakivien raaka-aineeksi Torrolta louhittiin mustaa graniittia 1950 ja -60 luvuilla. Vuonna 1991 Härksaaresta vietiin kirjomaasälpäinen Hämeen maakuntakivi presidentin asunnon Mäntyniemen pihaan.