Kesäleiri Kyynärän kohellus 9.-11.6.2006

Kesäkuisena perjantai-aamuna oli kolon pihalla kuhinaa kun leiritarvikkeita ja polkupyöriä pakkailtiin leirinjohtajan Seppo ”Sepe” Rämön johdolla. Käynnistymässä oli sudenpentujen kesäleiri Kyynärän kohellus. Autoletka suuntasi kohti Tapolaa mukanaan kolmisenkymmentä innokasta leiriläistä.

Telttojen pystyttämisen ja muiden pakollisten leiriytymisrituaalien jälkeen polkaisimme vierailulle Hämeen luontokeskukseen. Oppaan esittelykierroksen jälkeen katselimme elokuvaesityksen. Urheimmat kävivät vielä Ruostejärvessä uimassakin. Vesi oli ainakin märkää mutta myös virkistävän viileää. Ari AJS Suominenkin oli meitä ohjaamassa. Veistelimme taas mitä ihmeellisimpiä veneitä ja koneita.

Lauantaille oli Manu suunnitellut pyörähaikin. Matkan varrelle oli sijoiteltu tehtävärasteja, joilla piti ratkoa ”partiomaisia tehtäviä”. Mikäpä siinä oli pyöräillessä mukavassa porukassa Kyynäränharjun upeissa maisemissa, varsinkin kun sääkin suosi meitä koko leirin ajan. Sannan ensiapurasti oli ensimmäinen syy pysähtyä ja levätä. Sami ja Eetu hoitivat tehtävän hienosti. Suunnistuksen kanssa pojilla kuitenkin oli ongelmia. Minu oli keksinyt hienon liikenneaiheisen tehtäväreitin Peukalolammin laavulle. Kyynäränharjun nuotiopaikalla teimme Helin opastuksella mainion makkarakeiton. Sen jälkeen jaksoi taas polkea ahkerasti. Takaisin tullessa oli vielä yksi rasti. Siirillä oli hauska palapeli. Piti hakea palat maastosta kartan osoittamasta paikasta. Jäljellä oli enää kova kiri Tapolaan. Iltapäivällä käytiin huuhtomassa hiet pois Ruostejärvessä ja innokkaimmat pääsivät vielä ottamaan mittaa toisistaan maastoajon nopeuskisassa. Lauantai-ilta päättyi sitten yhteiseen iltanuotioon.

Sunnuntai-aamuna purimme leirin ja pakkasimme reput kotiinlähtöä varten. Kun kuitenkin leirin teemana oli pyöräily ja koheltaminen, niin pitihän sitä vielä viimeisenäkin päivänä niitä käyttää. Niinpä Eerikkilän urheiluopiston maisemiin Arto ”Nörtti” Ali-Hokka oli tehnyt suunnistusradan metsäisille poluille, joilla oli mukava pyörilläkin päästellä. Leirin lopuksi Pelle ohjasi meidät nuotiopaikalle leirikirkkoon.

Kyynärän kohelluksen ruokahuollosta vastasivat Anita ja Heli, erinomaisesti. Leiripurilaisen nautittuamme laskimme haikein mielin lipun viimeisen kerran; Kyynärän kohellus oli päättynyt.

Ensi vuoden kesäleiriä odotellessa ja hyvää alkavaa partiosyksyä teille kaikille.

Sepe ja Nörtti