- Pärjäät, pärjääthän sä kulta?
- Joo joo.
- Kato äidin ja isän on pakko päästä välillä vähän rentoutumaan...
- Joo joo.
- Äidin tyttö, huomenna paistetaan lettuja.

Ne luuli että mä pärjään... En mä pärjännyt ollenkaan... Pelkäsin pöydän alla tai sängyn alla tai tuolin takana ja värit kävivät päälle niin väkevinä... Eikä niitä lettujakaan koskaan paistettu ja parempi niin, mä inhosin mansikkahilloa. Mä olen varma että ne kuvitteli että mun syntymä korjais kaiken, toisi taloon rakkauden ja perheen, sellaisen kuin kaikilla muilla, ja ne kuvitteli etten mä käsitä sitä tai sitä, että se oli älytön ajatus, kuollut jo syntyessään.