Syksyllä, 2008.

Maalaismaisemassa, koivukujan päässä muistoineen hitaasti hiipuva, tyhjin silmin vastaan tuijottava rintamamiestalo. Muistelin ensimmäistä visiittiäni tuonne sinä kauniina kesäiltana vuotta paria aikaisemmin ja sitä, kuinka sisälle mentyäni ikkunan ulkopuolella kasvaneen männyn oksalle lennähti harvinaisen kauniilla äänellä laulanut lintu; toisiamme siinä iät ja ajat tuijotimme. Syksyn tullen en Sinua siellä enää nähnyt, olitko saanut levon vaiko vapauden?