Kuulumisia
Tällasen uuden sivun laitoin uuden vuoden kunniaksi. Josko tulisi jotakin kuulumisia silloin tällöin kirjoiteltua...
==================================================================================
16.3. Tänään oli vuorossa lenkki Annamarian ja partasuiden (kääpiösnautserit Elma ja Martta sekä cairnterrieri Penni) kera Syrjänharjun soramontun maastossa. Koirilla oli kivaa taas pitkästä aikaa kimppalenkillä ja nyt oli myös Martta pentunen ekaa kertaa matkassa. Tällä hetkellä kotona makaa 2 ihanan väsynyttä colliepoikaa ;o) Kiitos Annamaria seurasta!
==================================================================================
Talvilomailimme viikon 11 ja lähes joka päivä kävimme koirien kanssa metsässä lenkkeilemässä. Tiistaille osui oikein kaunis keväinen päivä ja siitä kuvasaldoa nähtävillä kuvablogissa :Kevättalvikuvia 2008 Muutaman laitan myös tähän malliksi:
==================================================================================
12.3. Oli Lounais-Hämeen Kennelkerhon kevätkokous. Siellä jaettiin meidänkin pojille vähä meriittejä, kun Rico valittiin vuoden 2007 Vetaraaniksi ja Nicky Vuoden 2007 Toko- ja Agilitykoiraksi .
==================================================================================
9.3. Viikko flunssassa kuumeen kera laittoi tosissaan miettimään, että lähteäkö kisoihin vai ei. Ilma oli kuitenkin sen verran lämmin ja kisat vasta iltapäivällä/illalla, että matkaan lähdettiin koko perheen voimin. Melkoista yskän köhötystä homma oli, mutta jotenkin selvisin kuitenkin tukehtumatta maaliin ;o)
Ensimmäisellä radalla Nicky tiputti ensimmäisen riman! Siis Nicky tiputti riman! Eka kerta kisoissa ja treeneissäkin on tiputukset yhden käden sormilla laskettavissa... Muuta syytä en keksi kuin että jätin Nickyn liian lähelle ekaa estettä tai sitten se hiippaili (jätin seisomaan) mun huomaamatta itse lähemmäksi sen jälkeen kun sen olin jättänyt. Riman mukana tippui myös ohjaajan jännitys, joten loppurata mentiin varsin vapautuneesti. Puomilta sitten vielä alastulon kontaktivirhe.
Toisella radalla neljäntenä esteenä oli puomi ja vaikka kuinka huusin tällä käheällä äänelläni, niin vaan taas Nicky roiskaisi puomin alastulon kontaktin yli :o( Pahus sentään! Nämä on nyt tosissaan otettava tehotreenin alle ja hankittava kesäksi kotiin myös kontaktieste keppien, hyppyjen ja putken seuraksi. Loppurata otettiin hyvänä harjoituksena ja annoin Nickyn hakea itse esteitä paljon enemmän kuin yleensä uskallan ja myös lähetin paljon kauempaa. Se meni oikein hyvin, joten tässä on tapahtunut kehitystä paljonkin :o) Oikein tyytyväinen olen kokonaisuutena tämän päivän kumpaankin rataan. Kepeille kun saadaan lisää vauhtia ja nuo kontaktit... Kyllä se siitä taas.
==================================================================================
6.3. Oli molemmille koirille varattu aika Halikkoon osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn. Nicky käsiteltiin ensin eikä sieltä sen kummempia löytynyt, onneksi. Nickyhän ei ole mitenkään "oireillutkaan", mutta halusin sen kuitenkin tarkastuttaa, kun pää kolmantena jalkana kuupottaa menemään ja hieman oli myös takaraivossa pelko, että josko kumminkin viime kesäinen pahannäköinen puomin ylösmenolta tipahtaminen on jättänyt jotain jälkiä. Lavoissa ja lantiossa vain pientä kireyttä, muuten kunnossa :o) Sain myös kädestä pitäen ohjeet muutamiin venytysliikkeisiin, joita Nickyn kanssa kannattaa tehdä.
Sitten oli vuorossa Rico. Ricolla suurin muutos aiempaan on ollut maassa kierimisen poisjääminen pikku hiljaa syksyn ja talven aikana. Rico on ollut aina todella kova kierimään ja siksi tämä muutos on ollut niin silmiinpistävä. Rico on Piiran mukaan vielä ihan hyvässä lihaskunnossa ikäänsä nähden, mutta huonompi lonkka alkaa tehdä kiusaa. Koko kroppa lantiosta asti on vähän mutkalla ja Rico kompensoi huonoa oikeaa lonkka sillä, että etupäässäkin käyttää enemmän vasenta puolta ja näin ollen etupäässä on vasemmalla puolella paremmat lihakset kuin oikealla. Se oli kuitenkin oikein hyvä uutinen, että itse selkärangassa ei ole mitään sillottumia missään ja nikamien liikkuvuus selässä on hyvä :o) Parissa kohtaa selässä oli kuona-aine kertymiä, joita koitetaan saada nokkoskuurilla lähtemään pois. Ricolle sain kanssa ohjeita, jotta kropan liikkuvuutta saataisiin pidettyä mahdollisimman hyvin yllä lonkasta huolimatta. Ricolla jatketaan myös ahkerasti Back on Track -takin käyttöä.
Molemmille pojille varasin myös uudet ajat toukokuun lopulle ja ensi viikolla varaan myös itselleni ajan, mutta siitä myöhemmin enemmän ;o)
==================================================================================
1.-2.3. Suuntasimme molempina päivinä Lietoon Koirakondiksen hallille Mikko Aaltosen agilityviikonloppuun. Matka- ja treeniseurana olivat seurakaverimme Ulla ja norwichinterrieri Saku sekä Annamaria ja kääpiösnautseri Elma. Asiaa tuli niin paljon kahdessa päivässä, että sunnuntaina Mikon kysyessä onko kysyttävää, oli vain syvä hiljaisuus. Tässä on sulateltavaa ja ennen kaikkea treenattavaa yllin kyllin pitkäksi aikaa. Rankka viikonloppu, mutta viimisen päälle mukava! KIITOS!
===================================================================================
26.2. Nickystä tuli Forssan Pussikoirien vuoden 2007 Tokotulokas!
===================================================================================
17.2. Tänään lähdin koirien kanssa kunnon metsälenkille. Tarkoituksena löytää suht "hajuton" paikka. Tämä onnistuikin hyvin ja pitkästä aikaa oli oikein mukava lenkki, kun koko ajan ei tarvinnut olla kieltämässä pissaisen lumen syömisestä ja pojatkin malttoivat keskittyä keppien heittelyyn ym leikkimiseen, kun ei koko ajan tarvinnut kulkea nenä maassa narttujen hajuja nuuskutellen. Kameraa ulkoilutin samalla, mutta paikoillaan poseeraukseen ei meinannut malttia riittää (hieman kärsiviä ilmeitä...) ja touhuilukuvia on yksin täysin mahdoton saada. Kun vaan menen kameran kanssa kyykkyyn, niin Rico istua napottaa noin 30 cm päässä edessä ja Nicky repii takin hihaa. Tässä muutama otos kuitenkin.
16.2. Klo 7 aikaan starttasimme seurakaveri Ullan ja norwichinterrieri Nallen kanssa kohti Liedon Koirakondista ja Anja Lehtiön agility-päivää. Olipas tosi antoisa koulutus :o) Meidän ryhmän 2-tuntinen vierähti ihan liian nopsaan, mutta paljon juttuja jäi korvan taakse omissa treeneissä hiottavaksi. Tällaiset intensiivi-sessiot vieraan, pätevän kouluttajan kanssa ovat kyllä vertaansa vailla.
VKO 7 . Meidän piti kovasti olla tauolla oman seuran agilitytreeneistä, mutta… Niin moni porukasta oli estynyt tulemasta, että pakkasin molemmat koirat autoon ja ei kun mukaan normaaleihin maanantain treeneihin. Ricohan on kesällä treeneissä toiminut maskottina suorittaen mini-koirien korkeuksilla ilman kontakteja ;o) Tämä oli eka kerta, kun otin sen mukaan myös maneesin eikä pieni koiranpoika ollut uskoa mukaan pääsyään todeksi. Siellä oli oikea eläkeläisten agiliitotapaaminen, kun myös Penni-cairni 10 v. oli samasta syystä mukana.
Ricolla on kyllä sellanen tekemisen palo ollut jo jonkun aikaa, että oikein harmittaa, kun en sitä osannut kaivaa esiin silloin nuorena. Kisaamaanhan me ei enää Kilpirauhasen vajaatoiminnan takia päästä, mutta mielenvirkistyksenä harrastellaan kyllä siinä kuin Nickyn kanssakin. Pääsi Nickykin sentään ottamaan agilitya ja kyllähän se vähän koville meinasi ottaa katsella ensin Ricon suoritusta ;o)
Tällä viikolla on myös tokoiltu jonkun verran. Poikien mielestä kimppatreenit on ihan älyttömän mukavia! Saavat siis suorittaa liikkeitä yhtaikaa. Voin sanoa, että on jokseenkin vauhdikkaita ruutuunmenoja, luoksetuloja ja noutoja tällä systeemillä ;o) Molemmat pinkovat minkä jaloistaan pääsevät. Kivaa vaihtelua välillä meille kaikille. Näin talviaikaan, kun ulkona treenaaminen on muutenkin vähän ”säveltämistä” kelien mukaan.
Nicky aloitti uutena juttuna myös EVL:n merkin opiskelun naksuttimen avulla. Tapansa mukaan se ensin istui ja tuumi pitkän tovin ennen kuin alkoi nopeampaan tahtiin tarjota tekemistä. Rico oli toisessa huoneessa jo naksuttimen ääneen kuullessaan tehnyt noin 100 kertaa kaikki naksulla opetetut temppunsa läpi ;o) Hyvin Nickykin taas pääsi juoneen mukaan ja nyt vaan pitäisi hommaa vahvistaa tiuhaan tahtiin, että saadaan se jossain vaiheessa liitettyä kokonaiseen liikkeeseen.
Torstaina oltiin treenaamassa myös meidän seuran omatoimitoko-ryhmän kanssa. Loistava paikallamakuu Nickyltä koirien tiheistä väleistä huolimatta ja pitkällä matkalla ohjaajan piiloon. Muutenkin olin oikein tyytyväinen Nickyn suoritukseen ottaen huomioon viime päivien syömättömyyden ja muun intoilun kulmakunnan hyvänhajuisten narttujen perään… Ihmeesti löytyi silti intoa ja keskittymistä.
===================================================================================
2.-3.2. On tämä talvi niin kovasti mukava tänä vuonna. Lumi tulee ja menee päivän sykleissä ja sitten väliin muutama totaalinen rapakelipäivä. Ei ole kivaa ei :o( Perjantaille osui lumentulopäivä tällä kertaa ja kyllä sitä sitten tulikin. Tuulen ja tuiskeen kanssa ihanan paljon. Se ilo vaan oli jälleen kovin lyhyt ja tänään oli lumenmenopäivä. Vettä satoi aamusta asti välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joka paikka on loskaa täynnä.
Keliä uhmaten lähdettiin meidän pellon jengin toisen puolikkaan (leijona-MIÄS Lucas ja länderi-tytöt Bella & Duo kera omistajansa Anskun; www.beduars.net) kanssa lenkille Jokioisten Elonkiertoon. Alkulenkistä vettä satoi lähes kaatamalla ja aukeilla pelloilla oli loskaa kiitettävän paljon. Siellä me tarvottiin lähes puoleen sääreen asti loskassa, kun kukaan muu ei siellä jostain syystä ollut lenkkeillyt... Sinnikäs oli Lucaskin, vaikka on tuota maavaraa hieman vähemmän kuin muilla. Hyvin siinä hiki tuli pintaan ja loppuillan saikin hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla. Kuvia ei tästä keikasta valitettavasti ole, kun en raaskinnyt kameraa kastella.
Kiitos Ansku ja jengin muu puolikas. Ryhmä rämä kokoontunee jälleen pian ;o)
Sunnuntaina oli sentään aurinkoakin vähän tarjolla ja ei kun kamera esille ja vihdoin kuvaamaan Latovainioon Ruottisen Johannan (www.irokon.net) collikoita. Kauan se on jo ollut suunnitelmissa, mutta nyt vasta saatiin aikataulut ja keli täsmäämään samana päivänä. Siinä vierähti tovi jos toinenkin kuvia räpsiessä ja rupatellessa. Kotimatkalla poikkesin vielä omien koirien kanssa metsälenkille. Alla joitakin otoksia.
===================================================================================
26.-27.1. Ihan vapaa viikonloppu ja kerrankin myös kelit suotuisat ulkoilun kannalta :o) Lauantaina oltiin Anun ja koirien kanssa nautiskelemassa Syrjänharjun soramontun maastossa kauniista säästä ja vihdoin myös toteutettiin Anun kahden bortsu-tytön valokuvaus, kun sitä on syksystä asti suunniteltu. Ohessa pari kuvaa näistä "vääränrotuisista" eli punainen äiti Noomi ja musta-valkoinen tytär Diva sekä tietysti pojat myös. Kiitos Anu ja tytöt seurasta!
Sunnuntaina sain houkuteltua isännän mukaan lenkille ja tällä kertaa suuntasimme Jokioisille Elonkiertoon. Siellä on sitten mukava kulkea pitkin maita ja mantuja auringon paistaessa :o) Ricolla ja Nickyllä oli ihan extra-kivaa, kun Samikin oli matkassa. Lenkin lomassa pojat harrastivat vähän rinnejuoksua meidän välillä. Se vasta on huisin kivaa ja Ricokin pinkoo, minkä kintuistaan pääsee ja on kovin tyytyväinen itseensä, kun muistaa välillä antaa vanhalle herralle tarpeeksi etumatkaa, että voittaa Nickyn ;o)
===================================================================================
15.1. ”Samba” Zibellina´s Ultra Sable 29.1.1995 – 15.1.2008
Sain illalla viestin, jota olen pelännyt saapuvaksi, mutta salaa toivonut sen vielä hetken siirtyvän kauemmaksi… Ricon Samba-äippä oli lähdössä sateenkaarisillalle :o(( Olen tuntenut Samban jo reilusti ennen kuin Rico syntyi ja tykännyt Samban luonteesta aina. Muori oli oikea Persoona isolla P:llä. Viimeiset kolme vuotta Samba asusti saman kadun varrella, parin talon päässä meiltä, joten nähtiin aika lailla useaan ja käytiin lenkillä yhdessä.
Äiteellä ja pojalla oli ihan oma yhteys aina kun tavattiin. Ensin piti suukotella keskenään ja sitten voi moikata muutkin. Samat puskat jäivät nuuskuttelemaan ja aivan samalla tyylillä sieltä sitten tulivat, kun huudeltiin. Nyt Samban askeleen jo hidastuttua jäi Rico monesti odottamaan, että äitee pysyi mukana. Niin paljon samoja eleitä, niin paljon samoja ilmeitä, jopa samanlainen kimeä haukkuääni ilo-haukkuna.
Tuon Samban kimotuksen sain vielä kerran kuulla tuona tiistai-iltana ovikelloa soittaessani. Sieltä muori köpötteli häntä huiskien suukottelemaan. Surusta huolimatta oli niin ihana nähdä vielä kerran muori ja rutistaa. Iltalenkillä pysähdyin poikien kanssa hetkeksi katselemaan haudalla lepattavaa kynttilän liekkiä. Hyvää matkaa rakas Samba-muori tähdeksi taivaalle.

Rico ja Samba elokuussa 2007
===================================================================================
6.1. SCY:n Turun alaosaston kokouksessa palkittiin vuoden 2007 menestyneitä collieita. Yhteensattumien vuoksi en valitettavasti päässyt paikalle. Kiitos kaima-Johannalle meidän palkintojen roudaamisesta Forssaan.
Rico voitti näyttelyveteraanit
Nicky oli näyttelykoirakisan kakkonen, tokokoirakisan jaetulla toisella sijalla, agilitykisan kuudes ja voitti pk-colliet (hyväksytyllä BH-kokeella ;o)) ja näiden neljän lajin yhteistuloksella Nicky valittiin VUODEN 2007 MONITOIMICOLLIEKSI.
Hyvä meidän pojat!
Niin ja minulle myönnettiin harrastemerkki.
===================================================================================
5.1. Suuntasimme vuoden ensimmäisiin agiliitokisoihin Riihimäelle. Kirpakka liki kymmenen asteen pakkanen ja tuuli tekivät kelistä varsin raikkaan. Sami ja Rico olivat myös matkassa, koska kisojen jälkeen suuntasimme kyläreissuun Klaukkalaan.
Katselin rataa minien suorituksien aikana ja se näytti oikein mukavalle. Leena Rantamäki-Lahtisen radalta löytyi kaikki esteet pöytää lukuun ottamatta ja se oli selkeän oloinen muutamaa pientä ansaa lukuun ottamatta. Maxi ykkösiä oli taas ”yllättäen” paikalla niin paljon (49) että rataantutustuminen oli jaettu kahteen ryhmään. Minä pääsin vasta toisessa ryhmässä tutustumaan ja siinä vielä varmistui se, mitä laidalta olin todennut: oikein mukava rata :o)
Nickyn numero oli vasta reilusti puolen välin jälkeen, joten ohjaajalla oli roppakaupalla aikaa jännittää ;o) Ilman kylmyys toki teki sen, että liikkeessä oli molempien pysyttävä kaiken aikaa, että vallan jähmettynyt paikoilleen. Vihdoin päästiin radalle ja alun mukava hyppy-puomi-pussi -yhdistelmä mahdollisti, että pääsin lähtemään Nickyn kanssa yhtaikaa. Mitään suurempia mokia ei tehty ja nyt oli Nickyn kaarrokset ja kontaktitkin mallikkaat. Parissa kohtaa tosin paloi ylimääräistä aikaa…
Nicky juuttui pussiin ja sitä sieltä huutelin. Loppujen lopuksi tuli lähes takaperin ulos??? Tätä ihmetellessäni Sami totesi jonkun uroksen nostaneen koipea sinne aiemmin… Sitä oli kyllä koitettu puhdistaa, mutta eihän sitä tuollaisesta kankaasta kokonaan pois saa. Matka jatkui ja seuraava hidastus tuli kepeillä. Jostakin syystä varsin usein käy niin, että Nickyn vauhti tyssää lähes kokonaan keppien sisäänmenoon ja pujottelurytmi löytyy vasta puolessa välissä. Painostanko itse Nickyä keppien alussa vai onko kysymys vain kokemuksen puutteesta. Tätä selvitellään ja treenataan lisää :o) Pääasia on että lopputuloksena oli meidän toinen NOLLA ja aikaakin jäi yli 4.30 noista viivästyksistä huolimatta. Hyvä me! Ja jälkeenpäin meidän rataa videolta katsoessani (kiitos Annamaria jälleen kuvauksesta) olin ensimmäisen kerran tyytyväinen myös omaan ohjaamiseeni. Mukava alku vuodelle ja tästä on kiva jatkaa viimisen ykkösluokan nollan metsästystä :o)