|
Tiikeri naapurina on ylpeyden aihe |
Copyright
© Helena Telkänranta |
Nepalissa monien uhanalaisten eläinten kanta on kasvussa. Lupaava tilanne johtuu luonnonsuojelijoiden uusista keinoista, joiden ansiosta kokonaisia kyliä on liittynyt mukaan suojelurintamaan - jopa suurpetojen säilyttämiseksi. ”Tiikeri!” Viidakkotietä pomppiva jeeppimme pysähtyy kuin seinään. Ponnahdan pystyyn jeepin avolavalla ja tähyilen kiihkeästi kaukaisuuteen. Tiikereitä näkee luonnossa erittäin harvoin. Chitwanin kansallispuisto Nepalissa on kuitenkin yksi niistä paikoista, joissa onnekkaimmat voivat nähdä oranssinkirjavan vilahduksen horisontissa. ”Ei kun tässä näin!” matkakumppanini kuiskaavat kiihtyneinä. Lasken katseeni jalkojeni juureen ja kohtaan suuren keltaisen silmäparin. Jykevä urostiikeri istuu parin metrin päässä avojeepistämme. Sen ilme on levollinen. Se ei tutki meitä tarkkaavaisesti kuin ruokalistaa, vaan pikemminkin silmäilee meitä hajamielisesti kuin huonoa TV-ohjelmaa. Sitten tiikeri päättää vaihtaa kanavaa, käännähtää sulavasti ympäri ja katoaa ääneti viidakkoon. Viikkoa myöhemmin pölyisellä kylätiellä Khatassa Bhadai Tharu tervehtii tulijoita valoisasti hymyillen, ainoa silmä tuikkien. Hän on harvinainen tapaus: mies, joka selvisi hengissä tiikerin syleilystä. Tharun ilme vakavoituu, kun hän muistelee viime vuoden tapahtumia. ”Olin ystävieni kanssa kotikylämme ulkopuolella leikkaamassa heinää karjan rehuksi”, hän kertoo. ”Raivasin tietäni läpi tiheän, miehenkorkuisen heinikon läpi, kun äkkiä vierestäni kuului ärtynyt karjaisu.” Seuraavalla sekunnilla hänellä oli jo tiikeri niskassaan. Tharu kamppaili vastaan henkensä hädässä. Tiikerin kynsistä jäi syviä viiltoja hänen selkäänsä ja olkapäihinsä, ja yksi kynsi puhkaisi hänen vasemman silmänsä. Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen tiikeri hellitti otteensa ja katosi. Ystävät kiidättivät Tharun sairaalaan, jossa hän joutui viettämään yli kuukauden. Sama tiikeri asuu alueella edelleen, mutta se ei ole sittemmin käynyt kenenkään muun kimppuun. Tapausta pidetään tavattoman huonona tuurina: Tharu oli vahingossa kävellyt melkein päiväuniaan nukkuvan tiikerin päälle. Tapahtuneesta huolimatta Tharu tunnetaan laajalti aktiivisena tiikereiden suojelun puolestapuhujana. ”Rakastan viidakkoa yhtä paljon kuin ennenkin. Haluan tehdä parhaani luonnonsuojelun hyväksi”, hän sanoo ja katsoo vakavana silmiin. ”Ihmiset tarvitsevat luontoa. Jos on luontoa, silloin on tiikereitäkin. Meidän on osattava elää rinnakkain.” Muitakin nepalilaisia kuunnellessa huomaa nopeasti, että heillä on raidallisiin jättikissoihinsa erityinen suhde. Kun Khatan asukkaiden kanssa puhuu alueella asuvista kahdesta tiikeristä, heidän äänessään väreilee innostunut ylpeys. Rinnakkainelo on haastavaa. Nepalin eteläosassa sijaitseva subtrooppinen Terain alanko, jossa Chitwan ja Khata sijaitsevat, vastaa pinta-alaltaan puolikasta Etelä-Suomen läänistä. Tällä alueella elää 6,7 miljoonaa ihmistä ja 350 tiikeriä. Molempien määrät ovat kasvussa. Jotta tragedioilta vältyttäisiin, kasvavan ihmis- ja tiikeriväestön yhteensovittaminen vaatii uusia keinoja. ”Luonnonsuojelu on maassamme nyt tienhaarassa”, sanoo ympäristöjärjestö WWF:n Nepalin-toimiston johtaja Chandra Gurung. Tiikerien, aasiannorsujen, intiansarvikuonojen ja useiden muiden uhanalaisten eläinten määrät on saatu kääntymään kasvuun. Nepalista on tullut niille maailmanlaajuisestikin tärkeä turvapaikka. ”Luonnonsuojelualueiden pinta-ala ei kuitenkaan ole kasvanut”, Gurung huomauttaa. Hän korostaa, että nyt on toimittava viisaasti, jotta saadaan ehkäistyä eläinten ja ihmisten väliset konfliktit. Petoeläimistä ani harva laji pyydystää ruoakseen ihmisiä. Esimerkiksi suomalaisista susista tiedetään vain yksi, 1800-luvulla elänyt yksilö, joka on koskaan käynyt ihmisten kimppuun – ja senkin epäillään olleen todellisuudessa koira. Sen sijaan tiikeri on jääkarhun ohella niitä aniharvoja nisäkkäitä, jotka voivat tarkoituksella etsiä ihmisiä ruoakseen. Nepalin 350 tiikerin joukossa ilmenee silloin tällöin yksittäinen yksilö, joka alkaa jahdata ihmisiä. Yleisempi ongelma on, että tiikerin suihin joutuu karjaa. Kummassakin tapauksessa paikalle hälytetään villieläimiin erikoistunut eläinlääkäri Kamal Gairhe Nepalin luonnonsuojeluministeriöstä. ”Pyydystämme tiikerin nukutusaineen avulla ja siirrämme sen riittävän kauas asumattomalle alueelle”, Gairhe kertoo. Samaan aikaan WWF ja luonnonsuojeluministeriö huolehtivat yhteisvoimin siitä, että tiikereillä olisi mahdollisimman vähän syytä vahingoittaa ihmisiä tai kotieläimiä. ”Pyrimme pitämään kansallispuistojen luonnontilaiset ruohosavannit hyväkuntoisina, jotta niillä ruokailevat kauriit lisääntyisivät mahdollisimman hyvin”, kertoo johtaja Tirtha Man Maskey luonnonsuojeluministeriöstä. ”Mitä enemmän tiikereille on tarjolla niiden luonnollista ravintoa, kuten kauriita, sitä vähemmän ne verottavat karjaa.” Viimeisten vuosien aikana asenteet Nepalissa ovat muuttuneet entistä suopeammiksi tiikereiden ja muun luonnon suojelulle. Syynä on muutos nepalilaisen luonnonsuojelun linjassa. Kun aikaisempina vuosikymmeninä keskityttiin varaamaan suojelualueita uhanalaisille eläimille, nyt etsitään uusia keinoja eläinten ja ihmisten rauhanomaiseen rinnakkaineloon. ”Ministeriömme alkoi seitsemän vuotta sitten antaa puolet kansallispuistojen pääsymaksutuloista ympäröivien kylien käyttöön”, Maskey kertoo. Rahoilla on saatu kyliin teitä, kouluja ja terveydenhuoltoa. Ministeriö ja WWF ovat yhteistyössä myös käynnistäneet laajoja ohjelmia maaseudun köyhimpien asukkaiden elämän helpottamiseksi. Kuivuuden vaivaamat kylät ovat saaneet kaivoja, lukutaitoisiksi haluaville pidetään kursseja ja vuohen tai sian hankkimisesta haaveileville myönnetään muutaman euron mikroluottoja. Samalla kyläläisten kanssa keskustellaan luonnonsuojelusta ja sen merkityksestä ihmisten tulevaisuudelle ja tarjotaan mahdollisuutta osallistua luonnonsuojelutoimintaan. Hanke on lähtenyt käyntiin niin hyvin, että Maskey myöntää olevansa itsekin yllättynyt. Eri puolilla Nepalia tuhannet vapaaehtoiset kyläläiset partioivat nyt luonnonsuojelualueilla pitääkseen salametsästäjät poissa sekä kasvattavat puuntaimia ja istuttavat niitä kaadettujen metsien tilalle. Salametsästys on vähentynyt, ja satoja hehtaareja puutonta maata on saatu uudelleen metsäpeitteisiksi. Tällöin tiikereilläkin on paremmat edellytykset pitäytyä ruokavaliossaan luonnonvaraisiin eläimiin. Toimintaa tukevat rahallisesti muun muassa Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto ja WWF Suomi. Jälkimmäisen kautta siihen osallistuu myös yksityisiä lahjoittajia. ”Suomelta saamamme apu on ollut erittäin tärkeää projektin onnistumiselle”, Gurung kiittää. WWF Suomen suojelujohtajan Jari Luukkosen mukaan Nepal on otollinen yhteistyökumppani, koska maassa on vielä jäljellä poikkeuksellisen monimuotoista luontoa suojeltavaksi. ”Pienenä maana se on myös sopivan kokoinen Suomelle. Vaikka panostuksemme on pieni, Nepalissa sillä pystyy tekemään paljon”, hän sanoo. Luonnonsuojelumyönteisen ilmapiirin kehittymistä on helpottanut sekin, että nepalilainen kulttuuri on tällaisille ajatuksille valmiiksi vastaanottavainen, arvioi maan oloihin paikan päällä perehtynyt Luukkonen. ”Vaikuttaa siltä, että nepalilaiset ovat vieläkin lähempänä luontoa kuin esimerkiksi me suomalaiset. Heidän mielestään kaikki eläinlajit kuuluvat luontoon, myös suurpedot, ja vaarallisten yksilöiden poistaminen jätetään viranomaisten tehtäväksi.” Köyhyys ajaa salametsästykseen Syvä kunnioitus on Nepalissa yleisin tapa suhtautua tiikereihin, mutta ei ainoa. Maassa on arviolta joitain kymmeniä tiikereiden ja muiden suurten eläinten salametsästäjiä. ”Salametsästäjiä liikkuu myös Chitwanin kansallispuistossa. Tehostetulla valvonnalla olemme kuitenkin saaneet salametsästyksen vähenemään”, sanoo kansallispuiston johtaja Shiv Raj Batta. Ympäristön asukkaille pyritään tarjoamaan muita keinoja toimeentulon hankkimiseen, muun muassa tukemalla heitä luontomatkailun kehittämisessä. ”Suurin syy salametsästykseen on tiikerituotteiden kova kysyntä. Juuri kysynnän takia salametsästyksellä tienaa suunnattomia summia”, Batta sanoo. Köyhyyden ja työttömyyden koettelemassa maassa houkutus on suuri, kun monen vuoden tienestejä vastaavan summan voi saada kokoon yhdellä laukauksella. Aasiassa uskotaan yleisesti, että lähes millä tahansa tiikerin ruumiinosalla on mahtavia taikavoimia. Hinnat ovat sen mukaiset. Esimerkiksi Japanissa myydään mieskunnon kohottamiseksi tiikerinpeniksestä tehtyjä pillereitä 27 000 eurolla purkki. Suurin markkina-alue on Kiina. Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä uskotaan, että jauhettu tiikerinluu parantaa monia sairauksia, muun muassa reumaa. Kiinan vaurastuminen on lisännyt salametsästystä jyrkästi eri puolilla Aasiaa. "Paljon entistä useammilla on nyt Kiinassa varaa ostaa tiikerituotteita”, kertoo johtaja Tirtha Man Maskey Nepalin luonnonsuojeluministeriöstä. ”Intiassa eräät luonnonsuojelualueet ovat hiljattain tyhjentyneet kokonaan tiikereistä”, Maskey sanoo. ”Nyt metsästyspaine kohdistuu Nepalin tiikereihin.” Tiikerirohtojen kysynnän on laskettu olevan pelkästään Kiinassa niin suurta, että maailman kaikki jäljellä olevat tiikerit eivät riitä sen tyydyttämiseen. Jos kysyntä ei vähene ratkaisevasti, on WWF:n arvion mukaan mahdollista, että muutaman vuosikymmenen kuluttua maailmassa ei enää ole lainkaan luonnonvaraisia tiikereitä. Tietokulma: Raitapaidat hupenevat • Tiikeri on kaikista kissaeläimistä kookkain. Sen pituus on lähes 3 metriä, ja se voi painaa yli 250 kg. • Tiikeri pystyy hyppäämään 10 metrin mittaisen loikan. Yhdeltä istumalta tiikeri voi syödä 40 kg lihaa. Luonnossa tiikerin tiedetään voivan elää ainakin 26-vuotiaaksi. • Raitojen muodostama kuvio on jokaisella yksilöllä erilainen. Yksilöt on helppo erottaa toisistaan tämän luonnon oman ”viivakoodin” avulla. • Metsästys ja asuinalueiksi sopivien luonnontilaisten metsien väheneminen ovat romahduttaneet tiikereiden määrän kautta Aasian. Maailmassa elää nykyään noin 6 000 luonnonvaraista tiikeriä, kun 1900-luvun alussa niitä oli 100 000. |
