|
Oppiminen sykähdyttää lammasta |
Copyright
© Helena Telkänranta |
Onko lampailla tunteita? Jokainen, joka on puuhannut tutun lemmikkilampaan kanssa, on siitä varma. Nyt tutkijat ovat löytäneet uutta tietoa siitä, mitä villavan pään sisällä liikkuu. Useimmille koirien ja muiden lemmikkieläinten omistajille on itsestään selvää, että eläimillä on kyky kokea tunteita. Mutta tulemmeko ajatelleeksi sitä yhtä usein silloin, kun eläin on meille vähänkin vieraampi? Kun koiranomistaja vie paimenkoiransa taipumuskokeeseen, hän saattaa olla tyytyväinen siitä, että koirasta on hauskaa juosta lampaiden perässä. Samaiselle omistajalle ei yleensä tule lainkaan mieleen pohtia, tuntevatko lampaat pelkoa tai stressiä, kun niiden on yhä uudestaan väisteltävä uusia, kokemattomia ja välillä yli-innokkaita koiria. Siinä, mitä tunteita eläimet kokevat missäkin tilanteessa, on suuria eroja eri eläinlajien välillä. Koiran esi-isä oli petoeläin, ja sen mielestä nopeat liikkeet ovat kiinnostavia. Lampaiden esi-isät olivat vaarassa joutua petojen hampaisiin, joten nopeat liikkeet tuntuvat niistä pelottavilta. – Lampaat kokevat tunteita yhtä voimakkaasti ja intensiivisesti kuin kissat ja koiratkin, sanoo ranskalainen eläinlääketieteen tohtori Isabelle Veissier. – Me vain vietämme paljon enemmän aikaa kissojen ja koirien seurassa kuin lampaiden, Veissier huomauttaa. – Siksi olemme huomaamattamme oppineet tunnistamaan ja tulkitsemaan kissojen ja koirien ilmeitä ja eleitä, jotka kertovat niiden tunteista. Lampailla on omat ilmeensä ja eleensä, mutta niiden vivahteiden huomaamisessa emme ole yhtä harjaantuneita. Veissier itse on tutkinut kotieläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia kahdenkymmenen vuoden ajan. Nykyään hän toimii tutkimusjohtajana ranskalaisessa maatalouden tutkimuslaitoksessa INRA:ssa. Viime vuonna Veissier vieraili Suomessa kertomassa tutkimuksistaan, joissa hän on selvitellyt, millaisia tunteita lampaat kokevat. Tunteiden tutkimus on uusi ala Eläinten tunne-elämästä on olemassa melko vähän tieteellistä tietoa. Syynä on se, että alaa ei ole paljoakaan tutkittu. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana yhä useammat eläintieteilijät ja eläinlääketieteen tutkijat ovat alkaneet selvittää, mitkä asiat vaikuttavat eläinten hyvinvointiin. Eläinten terveyttä on tutkittu kautta vuosisatojen, mutta hyvinvointi sisältää muutakin kuin sen, ettei eläin ole sairas. Siihen vaikuttaa myös se, onko eläin peloissaan, stressaantunut tai turhautunut. Osana tätä tutkimusta on alettu kehittää menetelmiä, joilla voidaan saada tieteellisesti pätevää tietoa eläinten tunteista. – Kun aloin tutkia eläinten käyttäytymistä, halusin ymmärtää, mitä niiden mielessä todella liikkuu, Veissier kertoo. – Jotta voimme parantaa eläinten oloja ja hyvinvointia, meidän on tiedettävä enemmän niiden tunteista. Tunteethan ovat yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin osa-alueista. Eläinten hyvinvoinnin tutkijoille on selviö, että tuotantoeläinten tuntemukset ovat yhtä merkittäviä kuin lemmikkienkin. Luotettavan tieteellisen tiedon saaminen kummastakaan on jo haastavampi juttu. Kun Veissier aikoinaan kertoi muille tutkijoille alkavansa tutkia lampaiden tunteita, se herätti hämmästystä. Tutkijat olivat tottuneet mittaamaan, paljonko stressihormoneita eläimen sylkeen ilmestyy missäkin tilanteessa tai millaisella käyttäytymisellä se reagoi mihinkin. Monikaan ei vielä silloin uskonut, että tieteen keinoin voisi suoraan tutkia sitä, miltä eläimestä tuntuu. Valoa muidenkin lajien tuntemuksiin Sitä mukaa kun Veissier ja hänen tutkijaryhmänsä ovat julkaisseet tutkimustensa tuloksia, ääni kellossa on alkanut muuttua. Monet muut tutkijat ovat olleet kiinnostuneita ja tulleet jopa kertomaan, että Veissierin menetelmä on antanut heillekin uuden näkökulman siihen, miten he voisivat löytää vastauksia sellaisiin kysymyksiin, jotka heidän omissa tutkimuksissaan ovat jääneet auki. Eläinten tunnemaailmaan tutustumisessa ollaan silti vielä aivan alkutaipaleella. – Tutkittavaa riittää vielä todella paljon, Veissier sanoo. Tähänastisissa tutkimuksissaan Veissier ja hänen työtoverinsa ovat selvittäneet, millaisia tunnetiloja karitsoilla on. Karitsoja käytettiin aikuisten lampaiden sijasta siitä syystä, että karitsoista tutkijat tietävät niiden kaikki aikaisemmatkin elämänkokemukset ja osaavat ottaa ne huomioon tulosten tulkinnassa. Myöhemmin he ovat aikeissa tutkia myös aikuisia lampaita. Yksi Veissierin lammastutkimusten tavoitteista on löytää keinoja, joilla voi saada tietoa muidenkin eläinten tunteista. – Parhaillaan Ranskassa on menossa toinen tutkimusprojekti, jossa näillä meidän kehittämillämme menetelmillä kartoitetaan hevosten, vuohien, sikojen ja viiriäisten tunnetiloja, Veissier hän kertoo. – Sen tulokset valmistuvat lähivuosina. Tulee olemaan mielenkiintoista verrata toisiinsa eri eläinten tunteista saatuja tietoja. Äkkiliikkeet pelottavampia kuin vieraus Millä keinoin Veissier sitten on onnistunut tiedustelemaan karitsoiltaan niiden tuntemuksia? Osa tutkimuksesta tehtiin perinteisin menetelmin eli pukemalla karitsoille vyö, jossa oleva mittalaite rekisteröi karitsan kunkinhetkisen sydämen lyöntitiheyden, hengityksen nopeuden ja verenpaineen. Mittalaite oli samanlainen ulkoisesti ihoa vasten painautuva kuin ihmisilläkin käytetään, joten siitä ei ollut haittaa karitsoille. – Pelkkä eläimen käyttäytyminen ei kerro läheskään kaikkea siitä, mitä eläin kokee, Veissier selittää. Monien muiden eläinten tavoin lampaat eivät aina näytä tunteitaan ulospäin. Suurestikin mieltä kiihdyttävässä tilanteessa niiden ainoa teko voi olla se, että ne seisovat paikallaan ja yrittävät olla herättämättä huomiota. Ei ole harvinaista, että lammas tai muu kotieläin kokee voimakasta pelkoa ilman, että ympäröivät ihmiset ymmärtävät sitä lainkaan. Veissier vältti tutkimuksissaan aiheuttamasta pelkoa, mutta pyrki sen sijaan selvittämään muun muassa, kumpi on karitsoille tärkeämpää: että niiden ympärillä ei ole yllättäviä äkkiliikkeitä vai että ympäröivät esineet ovat tuttuja. Osoittautui, että tutunkin esineen yhtäkkinen ilmestyminen nopealla liikkeellä aiheutti paljon voimakkaamman hätkähtämisen tunteen kuin se, että aivan ventovieras mutta paikallaan pysyvä esine oli ilmestynyt tuttuun ympäristöön. Samoja tunteiden osia kuin ihmiselläkin Paitsi että kokeilut vahvistivat sen, että karitsat kokevat erilaisia tunteita eri tilanteissa, Veissier käytti niitä myös syvemmälle menevien johtopäätösten tekemiseen. Veissier on ensimmäinen tutkija, joka on selvittänyt, missä määrin eläinten tunne-elämää voi eritellä vastaavanlaisiin osiin, joita ihmisellä on. Hän otti lähtökohdaksi ihmisten psykologiasta tunnetun tiedon, että jonkin tapahtuman aiheuttama tunne koostuu useasta osasta. Osa niistä on yksinkertaisempia ja sellaisia, että useimpien eläintenkin aivot kykenevät niihin, osa monimutkaisempia. Kun jotain tapahtuu, ihmisen tunne-elämä tekee automaattisesti tilannearvion. Siihen sisältyy viisi porrasta, jotka jokainen on aivoille hiukan monimutkaisempi tehtävä kuin edellinen: 1. Onko tämä tilanne minulle uusi? 2. Onko se miellyttävä? 3. Oliko tämä odotettavissa, ja onko tällä merkitystä minulle? 4. Pystynkö vaikuttamaan tähän tilanteeseen? 5. Vastaako tämä tilanne aikaisempia käsityksiäni siitä, millainen maailma on? Kuhunkin näistä viidestä kohdasta ihminen tai eläin voi sitten reagoida erilaisilla perustunteilla. Perustunteiksi lasketaan yleensä pelko, viha, ilo ja suru. Muut tunteet ovat niiden erilaisia yhdistelmiä. – Vaikuttaa siltä, että osalla eläinlajeista on käytössään vain joitakin ensimmäisistä tilanteen arvioinnin portaista, mutta ei kaikkia viittä, Veissier kertoo. – Vastaavasti samankin lajin hyvin nuoret yksilöt pystyvät kokemaan harvempia näistä portaista kuin vanhemmat. Lammaskin voi pettyä Nuoruudestaan huolimatta karitsat eivät joutuneet häpeään. Ensimmäisissä tutkimuksissaan Veissier testasi, muuttuivatko karitsojen sydämen lyöntitiheys ja muut tunnetiloista kielivät elintoiminnot sen mukaan, kuinka uusi ja kuinka miellyttävä kulloinenkin tilanne niille oli. Tulos oli selvä: molemmilla oli ilmeinen vaikutus karitsoihin. Myöhemmissä tutkimuksissa Veissier ja hänen työtoverinsa, tutkija Alain Boissy ovat testanneet, sisältyvätkö kolmos- ja nelosporraskin karitsojen kykyihin. Näin todella osoittautui olevan, Karitsojen tunnereaktion voimakkuus vaihteli johdonmukaisesti sen mukaan, oliko tapahtuma niiden näkökulmasta katsoen odotettavissa vai ei. Ne myös kokivat selvästi ikävänä asiana sen, jos ne eivät pystyneet itse mitenkään vaikuttamaan käsillä olevaan tilanteeseen. Veissier huomauttaa, että niin karitsat kuin lukuisat muutkin eläimet muodostavat odotuksia sen pohjalta, mitä ne ovat aikaisemmin kokeneet. Siksi ne myös kokevat aitoa pettymyksen tunnetta silloin, kun nämä odotukset eivät toteudu. Myös se, että ympäristössä ei tapahdu juuri mitään, on eläimelle usein vaikeaa. – Vaikuttaa siltä, että liiallinen tapahtumaköyhyys ei tunnu eläimistä hyvältä. Jos ympäristö ei anna eläimelle mahdollisuutta luontaisen kaltaiseen puuhailuun, ne kokevat pitkästymisen tunnetta. Veissier työtovereineen jatkaa edelleen tutkimuksiaan, jotka tulevaisuudessa raottavat meille yhä enemmän verhoa siihen, mitä nelijalkaisten kumppaneidemme mielessä liikkuu. Parhaillaan Veissierin tutkijaryhmä selvittää muun muassa sitä, mitä lampaiden erilaiset korvien asennot täsmälleen ottaen paljastavat niiden mielentilasta. Miltä oppiminen tuntuu? Niin lampaiden kuin muidenkin eläinten tunne-elämää tutkitaan nykyään enenevässä määrin muuallakin. Hyvin paljon on edelleen sellaista, mitä emme tiedä. Kukaan ei esimerkiksi osaa ainakaan vielä sanoa, miltä lampaasta tuntuu, kun se oppii jonkin uuden asian. Sen sijaan siitä on jo saatu tieteellinen vahvistus, että uuden asian oppimisen hetki todella tuntuu lampaasta joltakin. Englantilainen professori Donald Broom opetti eräässä kokeilussa lampaat ottamaan hampaillaan kiinni kepistä, joka oli ämpärissä, ja siirtämään kepin toiseen paikkaan. Palkinnoksi tempusta ne saivat herkkuja. Tehtävää harjoittelevilla lampailla oli samanlainen sydämen sykettä mittaava vyö kuin Veissierinkin karitsoilla. Broom havaitsi, että sillä hetkellä, kun lammas oivalsi, mitä sen oli tehtävä saadakseen herkut, sen tunteita paljastava sydämen syke kiihtyi selvästi. Kun toisille lampaille annettiin vertailun vuoksi samoja herkkuja samassa ympäristössä mutta ilman, että tilanteeseen olisi liittynyt tempun opettelua, niiden syke muuttui vain aivan hiukan. Juuri uuden oppiminen oli siis se, jonka lammas koki sykähdyttävänä hetkenä. Lammas tunnistaa kymmeniä kasvoja Lampaiden kanssa tekemisissä olleille tuttua on, että lampaat erottavat tutut ihmiset vieraista. Nyt tutkijat ovat havainneet, että tunnistamiseen riittävät jo pelkät kasvot – ja niitä mahtuu lampaan muistiin monia. – Tähänastisten tutkimustemme mukaan lammas pystyy tunnistamaan vähintään viidenkymmenen lampaan ja vähintään kymmenen ihmisen kasvot. Todennäköisesti nämä luvut ovat huomattavasti alakanttiin ja lampaiden todellinen erotuskyky on vielä suurempi, englantilainen professori Keith Kendrick kirjoittaa New Scientist -lehdessä. Kendrick työtovereineen opetti lampaita myös tunnistamaan toisia lampaita valokuvista. Vaikka valokuvataide on lampaiden omalle elämälle varsin vierasta touhua, ne osoittautuivat oppivan sujuvasti tämänkin taidon. – Käytimme opetusvaiheessa vain yhdestä suunnasta otettuja kuvia, mutta sen jälkeen lampaat tunnistivat tutut yksilöt myös sellaisista kuvista, jotka oli otettu aivan toisista kuvakulmista, Kendrick kertoo. Lampailta löytyi myös omia mieltymyksiä. Jos uuhet eli naaraslampaat saivat valita, ne katselivat mieluiten pässien kuvia, etenkin hiukan vanhempien pässien. Lampaiden aivoaaltoja mitatessaan Kendrick havaitsi, että kun lammas näki kuvan sellaisesta pässiyksilöstä, josta se tosielämässäkin piti, sen aivoissa aktivoituivat ne alueet, joiden tiedetään säätelevän mielihyväkokemuksia. Jos joku vielä epäilee, kokevatko lampaat tunteita, tämän selkeämpää ei tieteellinen näyttö siitä juuri voisi enää olla. Aivoalueiden aktiivisuutta tarkkailtaessa avautui myös harvinainen tilaisuus ymmärtää, miten lampaat kokevat meidät ihmiset. – Kun lampaat katsoivat ihmisten kasvoja ja koettivat tunnistaa niitä, niiden aivoissa aktivoituivat samat hermoradat, joita ne käyttävät koirien tunnistamiseen, Kendrick kertoo. – Ne ilmeisesti kokevat ihmiset samanlaisena mahdollisena uhkana kuin koirat. Kun kuvassa olikin tuttu hoitaja, johon lampaat olivat tottuneet luottamaan, tilanne muuttui. Koiria tunnistavat hermoradat vaikenivat, ja toiminta vilkastui niissä aivojen osissa, joilla lampaat tunnistavat toisia lampaita. Lampaiden silmissä hoitaja siis on ”yksi meistä”, ratkaisevasti erilainen kuin vieraat ihmiset. Äänensävy paljastaa lampaan tunteet Lampailta on hiljattain löydetty ominaisuus, joka on myös ihmisillä, mutta ilmeisesti ei kovinkaan monella muulla nisäkkäällä. Kun lammas on stressaantunut, sen äänensävy muuttuu. Aikaisemmin luultiin, ettei lampaiden tunnetiloja voisi juuri päätellä niiden äänistä. Monet muut eläimet, kuten lehmät, ääntelevät enemmän ja kovempaa, kun ne ovat hermostuneita. Koirilla, kissoilla ja lukuisilla muilla eläimillä on aivan erilaisia ääniä eri tilanteisiin. Sen sijaan lampaan määkäisyt kuulostavat ihmisen korvissa aina jokseenkin samalta. Tämä voi jopa olla osasyy siihen, että monet eivät pidä lampaita paljoa sen kummempina kuin hassuina villavina robotteina. Amerikkalainen professori Mark Feinstein alkoi tutkia asiaa tarkemmin. Hän äänitti lampaiden määintää eri tilanteissa ja analysoi äänet jälkeenpäin vivahteita myöten. Sieltä paljastui jotain, joka toisen lampaan korvissa on itsestään selvää, mutta jota ihmiskorva ei ollut äkkiseltään havainnut. Stressitilanteissa lampaiden ääneen ilmestyi aivan erilainen sävy. Tunnetiloista kertovat äänensävyt ovat tärkeä osa ihmisen puhetta. Feinstein oli ensimmäinen tutkija, joka huomasi myös lampaiden äänessä olevan vivahde-eroja, jotka kertovat muille lampaille niiden tunnetiloista. Feinsteinin tutkimuksista voi olla hyötyä lampaiden hyvinvoinnin parantamisessa. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista, että lammasfarmarit voisivat halutessaan hankkia laitteita, jotka kertoisivat lampaiden kokeman tyytyväisyyden tai stressin määrästä analysoimalla määkimisen kulloisetkin sävyt ja havaitsemalla sieltä ne paljonpuhuvat vivahteet, jotka ihmiskorvalta jäävät huomaamatta. |
