LUKIJALLE
Tämä kirjanen on koostettu ja kirjoitettu pääosin vuoden 2008 aikana. Vuosi oli juhlavuosi monella tavalla historiaa peilaten. Monen merkittävän henkilön syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Tällaisia henkilöitä ovat muun muassa (Wikipedian mukaan):
|
|
5. huhtikuuta – Herbert von Karajan, itävaltalainen kapellimestari |
|
|
28. huhtikuuta – Oskar Schindler, liike- ja teollisuusmies |
|
|
20. toukokuuta – James Stewart, näyttelijä (k. 1997) |
|
|
26. toukokuuta – Arie Maasland ("Malando"), alankomaalainen säveltäjä ja kapellimestari |
|
|
28. toukokuuta – Ian Fleming, brittiläinen kirjailija |
|
|
19. syyskuuta – Mika Waltari, suomalainen kirjailija (k. 1979) |
|
|
12. lokakuuta – Gösta Knutsson, ruotsalainen kirjailija (k. 1973) |
|
|
25. lokakuuta – Tauno Palo (Tauno Brännäs), suomalainen näyttelijä |
|
|
31. joulukuuta – Simon Wiesenthal, natsien metsästäjä |
|
|
24. huhtikuuta – Iikka Ilmari Kaakinen, maanviljelijä, (k. 1983) |
Joukossa on enemmän ja vähemmän tunnettuja henkilöitä. Hyvin monille on tuttu henkilö tuo Ilmari Kaakinen. Vaimonsa Hilja Kaakisen kanssa he ehtivät viettää monia yhteisiä syntymäpäiviä, koska Hilja oli myös syntynyt 24. huhtikuuta. Hiljan syntymävuosi vain oli 1912 (k. 1993). Kädessänne oleva kirjanen kertoo Hiljan ja Ilmarin elämästä nuoruusvuosista alkaen ja heidän perheensä perustamisesta ja kasvamisesta. Tapahtumia on katseltu vanhimman lapsen näkövinkkelistä valaisten Pienen Pojan kasvamista lapseksi ja nuorukaiseksi. Oma tarinansa on sitten Erkki Ilmarin perheen tarina haarautuen edelleen sukupuun tavoin. Siihen voidaan palata, jos voimia ja elonpäiviä riittää.
Sata vuotta on pitkä aika, vaikka se on eräällä tavalla lähihistoriaa. Aika on muuttanut ihmisten olosuhteita huimasti tuona aikana. Kukapa osaa kuvitella seuraavat sata vuotta eteenpäin tai edes omasta syntymästään laskien 100 vuotta eteenpäin? Historiasta tiedämme että 200 vuotta on kulunut siitä, kun Suomi irtaantui Ruotsin vallasta ja isännäksi tuli rakas itänaapurimme. Kirjoitan tämän teoksen erityisesti kunnioittaakseni vanhempiani, jotka sota-aikana ja sitä seuranneina pulavuosina jaksoivat huolehtia suuren perheen elannon hankkimisesta ja kaikkinaisesta hyvinvoinnista. Varsinkin äiti oli tiukoilla, isän ollessa sodassa ja äidin yksin kantaessaan murhetta, mitä seuraavana aamuna pannaan ison lapsiperheen ruokapöytään? Lähes koko sota-ajan isä oli rintamalla mutta onneksemme palasi sieltä työkuntoisena, vain muutama sirpale koteloituneina sääreen ja reisiluuhun. Kunnioitan isää ja äitiä myös siitä, että he 1950 luvun alkaessa päättivät ottaa haltuunsa ns. kylmän tilan, jossa ei ollut valmista peltoa, ainoastaan kasaan työnnettyjä kantokasoja. Kaikki rakennukset puuttuivat ja suuret kuuset humisivat kaukana asutuksesta. Itse perheen vanhimpana poikana jotenkin sitouduin urakkaan, kun minulta sitä kysyttiin. Siksi kerron tässä tarinassa myös omaa osallistumistani suureen urakkaan, jonka isä ja äiti ottivat itselleen. Metsola nimisellä tilalla on nyt peltoa ja asumisessa ja maanviljelyksessä tarvittava rakennukset. Kiitän nuorinta veljeäni Aarne Kaakista kirjan oikoluvusta, kuvittamisesta ja asemoinnista, sekä poikaani Kari Kaakista vanhojen valokuvien skannaamisesta ja sijoittelusta kirjan sivuille. Rakas vaimoni Aila on myös kiitettävästi kannustanut kirjoittamisessa ja osallistunut kirjan kuvittamiseen. Suurin kiitos veljeni pojalle Pekka Kaakiselle ja Sälekarin kirjapainolle kirjan lukukelpoiseksi tuottamisesta ja painamisesta.
Ystävällisesti Erkki Kaakinen .
Pieni poika, joka kasvoi nuorukaiseksi